Joulukalenterin luukku 24!

Koska eilen en jaksanut erityisemmin kiinnostua istumaan tietokoneella, ja koko ilta meni saunoessa, syödessä ja lahjojen avaamisessa. Niin teen vikan luukun vasta tänään.
Olimme siis kaikki yhdessä eli:  iskä, Ira, Riina (miun toinen sisko), Riinan pojat 2½ -ja 5-vuotiaat, sekä Riinan mies.

Eilen päivällä kävin keräämässä poneille havuja talliin. Sitten siivosin tallin, laitoin ruuat (kaurat ym. porkkanat ja omenat) sekä rehut.

 

Miulla oli pikku tallitonttu apurina :)

Myöhemmin käytiin ottamassa ponit sisälle.

 

 

Pakko laittaa muutama kuva eilisestä illasta. :)

 Hautuumaalta ei kuvia ole, sillä Iskä ja Riina kävi sielä.



Ruokaa, namm! Ei tässä sentää kaikki ruoka ollu :D

Tässä alla on miun joululahjat, joista tykkäsin ihan hirveesti!

 

Mitä te saitte?

 



Suklaata...namm! sitten vielä pari muutakin rasiaa..

Ohjasajo/valjakko ohjat. Näistä kerron myöhemmin lisää :)

Esteraippa Krisselle/miule!

 

Fleeshuopa, jossa heppakiuvia

Ratsastushanskat, mitkä meinasin viimeeksi kaupasta ostaa..:D

Pörrösukat

Aivan ihanat Kingslandin villasukat, joita en raati varmaan koskaan käyttää!

Pörrö huppari sekä T-paita

 

Ponien ja Pepin joululahjat

Talviratsastushousut!

Tää on ihana :)

<3

Jalustimet Krisselle ;)

Villasukat

 

KAMERA! Jee! :)

Pussukka ja 8GB kortti tuli mukana.

 

Joulukalenteriarpa (sain 5e), sekä 50e S-kauppohin lahjakortteja.

Ajohanskat :)



Joulukalenterin luukku 23!

Vielä yksi haastattelu. Tällä kertaa Marjukalta, joka on niin ravi että ratsu ihmisiä!

En ihmeimpiä kerro, sillä kaikki luultavasti löydätte tästä alta. Iso kiitos Marjukalle, tästä blogiin:
http://viiputinn.blogspot.fi/. :)

1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Marjukka Mahlamäki, pian 24-vuotias porilaisopiskelija. Yhdistän
hevostelun, ammattikorkeakouluopiskelun ja osa-aikaisen työnteon
omaksi kiireiseksi arjekseni. Valmentaudun ratsastuspuolella
ylläpitohevosellani ja treenaan russponiani raveihin sen
ratsastustreenien ohella.

2. Miksi ratsu sekä raviponi?
Olen oikeastaan koko heppailuikäni harrastanut sekä ratsastusta että
raviurheilua. Ensimmäisen oman raviponin Pommacin sain ollessani
16-vuotias, joten ikäni vuoksi ponin roduksi valikoitui russi - russit
veivätkin sydämeni ja ostin 18-vuotiaana maitovarsan tamman alta
kasvamaan. Kyseinen maitovarsa Kurre täyttää vuodenvaihteessa 6 vuotta
ja kilpailee niin raveissa kuin ratsastuskilpailuissakin.

Ratsastus on raviurheilun lisäksi ollut aika laji, josta olen pitänyt.
Olen luonteeltani perfektionismiin taipuvainen ja jaksan hioa
pääty-ympyrää täydelliseksi tarvittaessa useita tunteja. Nyt olen
innostunut viimeisen kahden vuoden aikana pikkuhiljaa myös esteistä
uudelleen ja ylläpitohevoseni Leevi onkin enemmän este- kuin
kouluhevonen. Leevin kanssa treenaan kohti meidän molempien elämän
ensimmäisiä kenttäkilpailuja. Kouluratsastajasta kenttäratsastajaksi
on melkoinen hyppäys :)

3. Kumpi on kivempi hevonen vai poni, miksi?
Poni! Ponin luonne miellyttää minua tietyllä tapaa enemmän. Ponilla on
- ainakin minun poneillani on ollut - tietynlainen pilke silmäkulmassa
ja huumorintajua hevosta enemmän. Tunnen Kurren läpikotaisin ja tiedän
täsmälleen, koska se on hyvällä tuulella. Koko maailma tietää, koska
sillä on huono päivä! Elämä ponitamman kanssa ei ainakaan ole tylsää.

4. Milloin sait ensimmäisen hevosen tai ponin?
2006 syksyllä silloinen russori, myöhemmin ruunattu Pommac saapui
perheeseen. Kurren ostin vuonna 2008 ja Leevi tuli minulle ylläpitoon
syksyllä 2013.

5. Mikä hevosissa ja poneissa on parasta?
Mietin pitkään, mitä vastaisin tähän. Olen henkeen ja vereen
eläinihminen ja hevosen kanssa saan harrrastaa yhdessä eläimen kanssa,
kehittää luottamussuhdetta isoon eläimeen ja pyrin tilanteeseen, jossa
hevonen on valmis minun kanssani tekemään mitä tahansa. Kurre tekee
raveissa juostessaan kaikkensa minun niin pyytäessä ja toivon
pääseväni Leevin kanssa vielä samaan pisteeseen. Parasta on
ehdottomasti molemminpuolinen luottamus ja halu toimia yhdessä.

6. Minkä takia harrastat niiden kanssa?
Hevostelu on terapeuttista! Elän aika aikataulutettua ja kiireistä
arkea, mutta tallille mennessä tiedän saavani ottaa oman aikani
hevosteni kanssa ja tehdä ihan omalla tahdillani tallityöt. Hevostelu
yhdistää oikeastaan kaiken mitä minä halua, sillä saan kilpailla sekä
raveissa että ratsastuksessa, jännittää Kurren ratsastuskisoja
katsomossa ja vain rentoutua pitkillä maastolenkeillä hyvässä
seurassa. Välillä voin illalla jäädä rapsuttelemaan Kurrea
hännäntyvestä sen syödessä iltaheiniä ja vain olla ponin kanssa.
Hevoseni ovat kyllä selvästi mustasukkaisia toisen saamasta huomiosta,
eli pyrin huomioimaan molempia tasapuolisesti :)

7. Mikä hevosten/ponien kanssa on hankalinta - entä helppoa?
Jäin miettimään myös tähän kysymykseen vastausta. Hankalinta taitaa
olla kunnon luottamussuhteen luominen elävään eläimeen, mutta
luottamuksen ollessa kunnossa, tulee myös päivittäisistä asioista
helppoa. Kurre oli hankala varsana, mutta nykyään toimii lähes
ajatuksella ja pelaamme oikeasti aika hyvin yhteen - hyvä esimerkki,
kuinka paljon molemminpuolinen luotto helpottaa ponin käsittelyä.

8. Miksi kirjoitat blogia?
Luin aktiivisesti erilaisia blogeja ja tykästyin ajatukseen
bloggaamisesta. Aloitin blogin pitämisen 2012 helmikuussa, eli pian on
peräti kaksi vuotta jo takana! Alkuun bloggaaminen oli harvempaa ja
enemmän ehkä päiväkirjamaista, kun nyt taas blogi toimii hyvänä
päiväkirjana ja ajatusten purkamispaikkana. :) Lukijoiden saaminen
lisää motivaatiota ja halua tuottaa hyviä postauksia, joissa on
laadukkaita kuvia ja hyvää tekstiä.

Joulukalenteri luukku 21!

Luukku avautuu....ja sieltä löytyy: ponien joulu.

Ponit viettävät joulun parilla vapaapäivällä. Luultavasti Kaikki ma-ke, mutta torstaina Krisse joutuukin töihin.
Tallissa tein pienen joulusiivouksen, koristelut +joulukuusi ;)
Leivoin poneille piparit ja omenoitaporkkanoita pitää käydä ostamassa.
Jouluaattona ponit pääsevät normaalia aikaisemmin sisälle, ja sielä odottaa normaalit ruuat + havuja ja pari porkkanaa/omena. Joulupiparit ne saa aattoaamuna sekä joulupäiväaamuna (puolitettuna).
Ettei kumiskaan liika herkkuja saa samalla kertaa. :)

Pienet joululahjat odotttaa myös kuusen alla..

Huomenna käydään tekemässä Helenan/Undan, Hannan/Krissen ja minä Juicen kanssa (ajaen) rauhallinen kävely joulumaastolenkki :)

Joulukalenterin luukku 19!

(Eilinen luukku Iran blogissa, käyhän katsomassa kuvakilpailun kuvia)

Koska minusta on mielenkiintoista lukea haastatteluja yms. muiden blogeista niin ajattelin haastatella myös poniravipuolelta tuttua henkilöä Salli Kotirantaa! aikaisemmin siis haastattelin Penina Peltosta, joka on ratsu ihmisiä.

Kiitos vielä kerran Sallille. :) Tuosta osoitteesta pääsee hänen blogiinsa. http://pienenraviponinelm.blogspot.fi/

1.Kuka olet ja mitä teet?

 

Olen Salli Kotiranta, 16-vuotias lukiolainen Kouvolasta. Harrastan laajasti sanottuna hevostelua, mutta pääosin harrastukseni kallistuu enemmän poniraviurheilun puolelle. Käyn kuitenkin kerran viikossa ratsastustunneilla.

 

2.Milloin ja miksi aloitit poniraviurheilun?

 

Aloitin poniraviurheilun isoveljeni ja kavereideni innostamana muistaakseni vuonna 2006 vai 2007. Isoveljeni ja pari kaveriani kävivät silloin Kouvolan poniravikoulua, joten sen kautta innostuin itsekin sinne menemään :) Kyseinen laji/harrastus vaan vaikutti todella mukavalta jutulta, joten miksen ainakin kokeilisi!

 

 

 

3. Mikä poneissa on parasta?

 

Voisin sanoa, että kaikki. Ponit ovat niin pieniä ja hellyyttäviä, mutta silti niiltä löytyy pilkettä silmäkulmasta. Jokainen päivä on niiden kanssa erilainen! Ponien kanssa touhutessa unohdan kaikki omat murheeni. Saatan viettää puolikin tuntia ponejani karsinassa tai tarhassa rapsutellen!

 

4. Aijotko siirtyä joskus russ-poneihin tai hevosiin?

 

Russ-poneihin olen ajatellut siirtyä vasta sitten, kun olen yli-ikäinen (19-vuotias) enkä voi shetlanninponeilla enää ajaa kilpaa. Olen minä kyllä muutamisen starttia russeillakin ajanut, mutta kyseiset russ-ponit eivät olleet omiani. Hevosiin en ainakaan näillä näkymin ole siirtymässä, koska ponit ovat enemmän se mun juttu! Ikuinen ponityttö, kenties?

 

 

 

5. Oletko satuttanut koskaan ponien tai hevosten parissa itseäsi? (fyysisesti)

 

Ei tämä ole mikään paha, mutta kuitenkin kun kysyttiin! Olin vuoden 2010 kesällä Imatralla Einolan tallilla leirillä. Oli estetunti, ja olin valinnut ratsukseni sen kaikkein vauhdikkaimman hevosen. Se hyppäsi joka ikinen kerta jokaisen esteen, vaikka vauhtia oli "hieman" suurenneltuna 100 km/h. Yht äkkiä hevonen kuitenkin kielsi esteelle. Olin varautunut, ettei se enää hyppää sitä estettä, mutta kappas kummaa hevonen hyppäsi esteen paikoiltaan. Minä tietysti lensin kaulalle ja tipuin alas. Hevonen laukkasi varpaideni yli, joten sattuihan se hieman... :D Lopetin kyseisen estetunnin siihen ja mentiin leiriavustajan kanssa laittamaan kylmäpussi polven ja varpaiden kohdalle.

 

6. Paras muistosi ponien kanssa?

 

 Niitä on kyllä niin paljon, etten osaa yhtä ja ainutta sanoa. Yksi parhaista on varmasti se, kun nimenomaan sain ensimmäisen oman ponini silloin pikku tyttönä! Myös ensimmäinen voittoni raveissa on yksi parhaista.

 

 

 

7.Mikä ponien kanssa on hankalinta?

 

Mietin pitkään mitä tähän vastaisin, enkä vieläkään tiedä että mitä! Ei näköjään mikään.. :D No ei, varmasti ne epäonnistumiset eli kun tuntuu ettei mikään ei onnistu ja kaikki menee ihan päin sanonko mitä..

 

8. Ohjeita aloitteleville poni valmentajille -ja kuskeille.

 

Älä ota tätä harrastusta liian vakavasti. Nykyään tuntuu siltä, että turhankin moni ottaa tämän harrastuksen liian vakavasti eikä osata iloita muiden onnistumisista. Ole myös kaikille kanssakilpailijoille ystävällinen, niin saat hyvän "maineen" (sinua ei pidetä ylimielisenä aloittelijana joka luulee tietävänsä kaiken). Mene starteissa ponin ehdoilla: jos poni ei yksinkertaisesti halua/jaksa juosta, älä turhaan hanki ajokieltoa äärettömästä raipalla/ohjilla läiskimisestä, vaan kesteytä lähtö suosiolla. Nauti ponien kanssa touhuamisesta niin kauan kuin mahdollista!

 

 

 

 

9.Miksi kirjoitat blogia?

Aloitin blogin kirjoittamisen muutama vuosi sitten lähinnä siksi, koska kaikilla muillakin oli blogi. Nyt se blogin kirjoittamisvaihe on jäänyt päälle, enkä edes osaa kuvitella elämääni ilman blogia, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Bloggaamisesta on tullut osa elämääni, jos niin voi sanoa. Se on yksi harrastukseni muiden joukossa! :)


Mitä mieltä ihmiset ootte tämmösistä? Jos ette jaksa kommentoida, niin painakaa edes noita pikavalintanappeja alhaalla!

Joulukalenterin luukku 17!

Luukku avautuu ja sieltä paljastuu...Undan "elämä".


Eli Unda toimi keväällä 2011 Salatut Elämät tv-sarjassa Pepin ja Heidin hevosena. Undan näyttelijä nimi oli Eetu, ja hän mm. tiputti Pepin selästään kaivoon... :D

Silloin Unda asusteli Tuomarinkylän ratsastuskoulussa. Ja oli ilmeisesti kovin rakastettu sielä.

Salkkareissa Eetu jouduttiin viemäään teurastamolle, koska sille tuli jalkavika, jota -oikeasti- ei Undalla vielä ollut. 

Youtubesta löytyy video: "Meetwurstin viimeinen matka 28.04.2011", jossa siis Eetu (Unda) lopettaa näyttelyuransa "taurastamolle". :p

Näyttelyuran jälkeen siis Undalle tuli jalkavikaa, joten ratsastuskoulu toiminta oli sille liian rankkaa...Unda laitettiin myyntiin.

TÄSTÄ videoon.

Syksyllä Unda asteli meidän talliimme "puskaratsuksi". Vähän rauhallisempaan paikkaan helsingistä.

Täällä Unda on saanut viettää rauhallisia, keppostelupäiviä kevyellä liikunnalla. Välillä turhankin kevyellä, sillä takapää tuntuu yllättävän kevyeltä silloin tällöin :"D

TÄSTÄ videoon..

Helena vuokraa Undaa paristi viikossa, ja minä liikutan sitä itse pari kertaa viikossa. Unda on mielenkiintoinen, hauska ja ihana vuonis. Ei ollenkaan hassumpi!

Joulukalenterin luukku 16!

Luukku on avautunut ja löytyy vuorostaan Iran bloista. Käyhän kurkkaamassa Vanessan kuulumiset, hänen itse kertomana :)

Joulukalenterin luukku 15!

Kurkistus ikkunasta ulos...

Mitä siellä näkyy? No iso punainen vanha navetta.
Meillä oli reilu vuosi sitten kymmenisen lypsu lehmää +vasikat, hiehot ja sonnit. Lypsylehmien lisksi, kasvatimme siinä sivussa muutamia sonnejakin..

Nyt meillä on enää sonni vasikat, ja isot sonnit eli kasvatamme sonneja. Ostamme pääasiassa sonneja vasikka ikäisinä (kuukauden ikäisinä), myös muutamia lehmävasikoita jotka ovat liharotuisia, ja ne laitetaan jo 1-vuotiaana lihaksi.

Kylläkin meille jäi ne viimeiset normi lehmävasikat, jotka ovat tänä vuonna 2-vuotiaita eli ne poikivat (synnyttävät :D) vasikan. Ja meillä on kaksi/viidestä poikineet.

 

Tänään on jo kolmas adventti!

Ps. Muistakaa arvonta miun blogissa ja kuvakilpailu Iran blogissa! Edellisessä postauksessa linkki Iran valkokuvakilpailuun. Ja minun arvonta löytyy luukusta 3!