(Eilinen luukku Iran blogissa, käyhän katsomassa kuvakilpailun kuvia)
Koska minusta on mielenkiintoista lukea haastatteluja yms. muiden blogeista niin ajattelin haastatella myös poniravipuolelta tuttua henkilöä Salli Kotirantaa! aikaisemmin siis haastattelin Penina Peltosta, joka on ratsu ihmisiä.
Kiitos vielä kerran Sallille. :) Tuosta osoitteesta pääsee hänen blogiinsa. http://pienenraviponinelm.blogspot.fi/
1.Kuka olet ja mitä teet?
Olen Salli Kotiranta, 16-vuotias lukiolainen Kouvolasta. Harrastan laajasti sanottuna hevostelua, mutta pääosin harrastukseni kallistuu enemmän poniraviurheilun puolelle. Käyn kuitenkin kerran viikossa ratsastustunneilla.
2.Milloin ja miksi aloitit poniraviurheilun?
Aloitin poniraviurheilun isoveljeni ja kavereideni innostamana muistaakseni vuonna 2006 vai 2007. Isoveljeni ja pari kaveriani kävivät silloin Kouvolan poniravikoulua, joten sen kautta innostuin itsekin sinne menemään Kyseinen laji/harrastus vaan vaikutti todella mukavalta jutulta, joten miksen ainakin kokeilisi!
3. Mikä poneissa on parasta?
Voisin sanoa, että kaikki. Ponit ovat niin pieniä ja hellyyttäviä, mutta silti niiltä löytyy pilkettä silmäkulmasta. Jokainen päivä on niiden kanssa erilainen! Ponien kanssa touhutessa unohdan kaikki omat murheeni. Saatan viettää puolikin tuntia ponejani karsinassa tai tarhassa rapsutellen!
4. Aijotko siirtyä joskus russ-poneihin tai hevosiin?
Russ-poneihin olen ajatellut siirtyä vasta sitten, kun olen yli-ikäinen (19-vuotias) enkä voi shetlanninponeilla enää ajaa kilpaa. Olen minä kyllä muutamisen starttia russeillakin ajanut, mutta kyseiset russ-ponit eivät olleet omiani. Hevosiin en ainakaan näillä näkymin ole siirtymässä, koska ponit ovat enemmän se mun juttu! Ikuinen ponityttö, kenties?
5. Oletko satuttanut koskaan ponien tai hevosten parissa itseäsi? (fyysisesti)
Ei tämä ole mikään paha, mutta kuitenkin kun kysyttiin! Olin vuoden 2010 kesällä Imatralla Einolan tallilla leirillä. Oli estetunti, ja olin valinnut ratsukseni sen kaikkein vauhdikkaimman hevosen. Se hyppäsi joka ikinen kerta jokaisen esteen, vaikka vauhtia oli "hieman" suurenneltuna 100 km/h. Yht äkkiä hevonen kuitenkin kielsi esteelle. Olin varautunut, ettei se enää hyppää sitä estettä, mutta kappas kummaa hevonen hyppäsi esteen paikoiltaan. Minä tietysti lensin kaulalle ja tipuin alas. Hevonen laukkasi varpaideni yli, joten sattuihan se hieman... Lopetin kyseisen estetunnin siihen ja mentiin leiriavustajan kanssa laittamaan kylmäpussi polven ja varpaiden kohdalle.
6. Paras muistosi ponien kanssa?
Niitä on kyllä niin paljon, etten osaa yhtä ja ainutta sanoa. Yksi parhaista on varmasti se, kun nimenomaan sain ensimmäisen oman ponini silloin pikku tyttönä! Myös ensimmäinen voittoni raveissa on yksi parhaista.
7.Mikä ponien kanssa on hankalinta?
Mietin pitkään mitä tähän vastaisin, enkä vieläkään tiedä että mitä! Ei näköjään mikään.. No ei, varmasti ne epäonnistumiset eli kun tuntuu ettei mikään ei onnistu ja kaikki menee ihan päin sanonko mitä..
8. Ohjeita aloitteleville poni valmentajille -ja kuskeille.
Älä ota tätä harrastusta liian vakavasti. Nykyään tuntuu siltä, että turhankin moni ottaa tämän harrastuksen liian vakavasti eikä osata iloita muiden onnistumisista. Ole myös kaikille kanssakilpailijoille ystävällinen, niin saat hyvän "maineen" (sinua ei pidetä ylimielisenä aloittelijana joka luulee tietävänsä kaiken). Mene starteissa ponin ehdoilla: jos poni ei yksinkertaisesti halua/jaksa juosta, älä turhaan hanki ajokieltoa äärettömästä raipalla/ohjilla läiskimisestä, vaan kesteytä lähtö suosiolla. Nauti ponien kanssa touhuamisesta niin kauan kuin mahdollista!
9.Miksi kirjoitat blogia?
Aloitin blogin kirjoittamisen muutama vuosi sitten lähinnä siksi, koska kaikilla muillakin oli blogi. Nyt se blogin kirjoittamisvaihe on jäänyt päälle, enkä edes osaa kuvitella elämääni ilman blogia, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Bloggaamisesta on tullut osa elämääni, jos niin voi sanoa. Se on yksi harrastukseni muiden joukossa!
Aloitin blogin kirjoittamisen muutama vuosi sitten lähinnä siksi, koska kaikilla muillakin oli blogi. Nyt se blogin kirjoittamisvaihe on jäänyt päälle, enkä edes osaa kuvitella elämääni ilman blogia, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Bloggaamisesta on tullut osa elämääni, jos niin voi sanoa. Se on yksi harrastukseni muiden joukossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti