Talutin ponin tallista pihalle ja hyppäsin siellä vasta selkään. Poni seisoi paikalleen hyvin, äänen avulla liikkeelle. Pyrin ratsastamaan mahdollisimman pienellä pohkeella, pidin jalat kevyesti ponin kyljissä kiinni. Nilpa on meinaa erittäin herkkä pohkeelle.
Käveltiin puolkilsaa löysin ohjin ja äänellä pyysin raviin. Hölkkäiltiin hiljakseen kilometri, käveltiin mäki alas ja hetki sen jälkeenkin. Sitten taas hölkkäiltiin.
Menimme saman reitin kuin viimeeksi ajaen. Metsäpolulla käyntiä, tien yli metsätien kautta tien yli takaisin kotiin päin. Kun pääsimme isontien toiselle ns.kotipuolelle siirsin ponin raviin.
Alamäki piti kävellä mutta alhaalla raviin, silloin poni olisi halunnut mennä kovaa mutta pidätin miljoona pientäpidätettä ja kevensin rauhassa. Hölkkäiltiin jonkin matkaa.
Taas alamäki käyntiä. Raviin ja seuraavan suoran annoin ponin mennä omaa vauhtia, löysin ohjin. Nilpa ei kuitenkaan mennyt mitää kiitoravia vaan pystyi itse hillitsemään vauhtinsa. Hiljensin takaisin hölkkään, hetken päästä loppukäynnit rauhassa katsellen ympärilleensä.
Olen tositositosi tyytyväinen ponii . Koskaan se ei ole malttanut kävellä kunnolla noin paljon maastossa! Tai mennä tuollasta mummohölkkää! Nilkki ♡
Sunnuntaina ponilla vapaapäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti